[DX] Pisteen... anteeksi, asemanmetsästyksestä

[Mika Makelainen <mika@xxxxxxxxxxxxxx>]

Mukava huomata, että aihevyyhdistä "ALT, QSL ja pisteet" on virinnyt
keskustelua. Hämmennetäänpä soppaa hiukan lisää. Vaikka olenkin ALT:n
jäsen, seuraava on puhtaasti yksityisajattelua:

QSL:n muotovaatimuksista ei ole vielä jauhettu paljoa, vaikka viestinnän
kehityksen myötä eväät siihen olisivat nyt aivan toista luokkaa kuin
muutama vuosi sitten. En nyt ota kantaa siihen, kuinka "löysä" teksti
sisällön puolesta kelpaa tai ei kelpaa verifioinniksi, vaan esitän
muutaman ajatuksen QSL:n "ilmiasusta".

Kuten Teemu jo viittasi, QSL:n määritelmähän löytyy esim. Radion rajaton
maailma -kirjasta sivulta 298 (1. painoksessa s. 428). QSL:ksi
hyväksytään kirje tai (tapauksesta riippuen?) painotuote, viiri,
ääninauha tms. Entä aseman radiolähetys? Se, että lähetyksestä tehdyn
nauhoituksen verifiointiarvo riippuisi siitä, kuka nauhoituksen on
tehnyt, taitaa olla veteen piirretty viiva? Tai kelpaako verifiointi
aseman omilla WWW-sivuilla (eroaako oleellisesti aseman lähetyksestä?).
Entä puhelinkeskustelu, jossa annetaan verifiointi - tätähän
(nauhoitettuna) Henrik Klemetz on ehdottanut lattariasemien
kuittaamiseksi? Onko väliä, jos puhelu tuleekin asemalta päin ja siinä
vahvistetaan kuuleminen? Kaikkia näitä on kohdalleni jo sattunut. Entä
puheposti-QSL, tekstiviesti-QSL jne? Tai sähköpostilla lähetetty viesti,
jonka jokin tietokoneohjelma muuntaa puhepostiksi? Tai päinvastoin?

Pointtini on se, että viimeistään nyt digitaalisessa maailmassa
kirjallisen ja äänellisen verifioinnin raja on hämärtynyt täysin. QSL:n
määrittelyn pohjalta puhelin/fax/kirje/email/SMS-viesti tai mikä tahansa
niiden yhdistelmä olisi mielestäni hyväksyttävä. Periaatteellinen
pointtihan on se, että asema vahvistaa, että heidän lähetystään on
kuunneltu. Tietysti tällaisen periaatteellisen linjanvedon sijaan
voidaan sopia, että QSL:n kriteerit määritellään "poliittisin"
perustein, puhtaasti sen mukaan, että QSL-keräilyn käytäntöä halutaan
tai ei haluta viedä johonkin tiettyyn suuntaan. Näinhän on itse asiassa
toimittukin, konkreettisina esimerkkeinä mm. email-QSL hyväksyminen tai
se, että PPC:tä (prepared post card) tai puhelinverifiointia ei ole
koskaan Suomessa hyväksytty.

Tällainen käytännöllisistä tavoitteista lähtevä päätöksenteko - jossa
periaatteita voidaan joutua taivuttamaan tilanteen mukaan - on tietysti
ok, jos sillä on enemmistön tuki, mutta mielestäni hiukan ongelmallinen
perinteen ja vallankäytön näkökulmasta.

Olisikohan tässä osittain kyse (meidän) konkareiden nostalgiasta, siitä
että "oikeiden QSL:ien" pitää olla "ilmiasultaan" sellaisia, mitä me
olemme itse tottuneet keräämään. Kannattaa muistaa, että keräilyn
kohteeksi muodostunut QSL korttina ja kirjeenä on vain perua ajalta,
jolloin korttia/kirjettä kätevämpää ja halvempaa yhteyskeinoa kaukaisen
maan radioasemaan ei ollut. Nyt tilanne on päinvastainen - esimerkiksi
puhelin olisi halvempi ja nopeampi tapa hoitaa vahvistuksen saaminen.
Vanha, käytännön sanelema yhteysmuoto on ehkä saanut ansiotonta
arvonnousua (antiikkiarvoa?) siitä, että olemme vain tottuneet siihen.

Tähän liittyy se, että pistelaskentasäännöt ja käytäntö pönkittävät tätä
perinteistä tulkintaa - senhän saattaisi tulkita vaikka vanhojen
partojen vallankäytöksi... Jollekin voisi jopa tulla mieleen, pitäisikö
ALT:n olla valmis muuttamaan näitä "perinnäissääntöjä" QSL:n ilmiasusta
joustavammin.

Selvyyden vuoksi todettakoon, että oma QSL-korttikansioni hyllyssä
tuskin vaihtuisi QSL-puhelinkeskustelukansioksi kovalevyllä, mutta en
oikein enää näe periaatteellista estettä sille, että jos joku haluaa
alkaa kerätä vähemmän perinteisiä verifiointeja, niin ALT estäisi moisen
eväämällä pisteet nykyisen kaltaisella QSL-rajauksella.

Tietysti voi myös kysyä, tarvitaanko ylipäätään enää ALT:n tapaista
auktoriteettia määrittelemään sen paremmin QSL:n kriteereitä kuin
pistelaskennan hienouksiakaan, tai jos silti tarvitaan, niin kuinka
tiukkaa tai sitovaa ALT:n ohjeistuksen pitäisi olla. Itse olisin valmis
siirtämään valtaa ja vastuuta kuuntelijoille itselleen, sekä sen
suhteen, millaisen kirje/puhelin/fax/email/web/SMS-vastauksen kuuntelija
laskee QSL:ksi, että myös sen suhteen, miten hän laskee pisteensä -
Radio Hamit, Gambiat, Pekingin kiitoskortit sun muut sinne tai tänne.

Esimerkiksi itse tietäisin oikein hyvin, millä periaatteilla laskisin
QSL:ni; osin pisteet vähenisivät ALT:n nykylinjasta, osin
lisääntyisivät. Lopputulos olisi mielestäni silti johdonmukaisempi kuin
nykylinja, mutta niin kauan kuin viitsin ilmoitella asemia RM:n
palstoille, ei oikein huvita pitää työlästä kaksoiskirjanpitoa.
Toisaalta niin kauan kuin "rankkimenestyksestä" ei jaeta
jättipalkintoja, minua ei suuremmin hetkauta se, kuinka pilkulleen
yhteismitallisia pisteilmoitukset ovat. Ei vaikka joku ilmoittaisi
rankkiin sata ULA-asemaa Suomesta - eihän moni nytkään kuuntele ja kerää
vaikkapa kaikkia maanosia tai aaltoalueita yhtä intensiivisesti.

Ehkä liberaali linja jonkun mielestä jäytäisi kilpailumotivaatiota,
mutta vaikka itse tulenkin jatkamaan QSL:ien keruuta, niin QSL:n
devalvointia tai huomion siirtymistä pois pisteiden keruusta en
todellakaan näe ongelmana. Mitä kilpailuihin tulee, niin JHY:n
mainitsema ajatus bongattujen asemien keräilystä (rariteettikomitealla
höystettynä tai ilman) on mielestäni harvinaisen raikas idea. Toki
kilpailumuodon elinkelpoisuuden ratkaisee se, kuinka moni viitsii laskea
asemiaan uudelleen, mutta SDXL voisi halutessaan, esim. palstatilalla ja
palkinnoilla, siirtää kilpailutoiminnan painopistettä bongaustyyppisiin
kilpailuihin. Samalla ne, joita QSL:t kiinnostavat vain pistemielessä,
säästyisivät raporttirumbalta.

73
Mika

_______________________________________________
DX mailing list
DX@xxxxxxxxxxxxxxxx
http://www2.hard-core-dx.com/mailman/listinfo/dx
_______________________________________________

Copyright (c) Hard-Core-DX.com

Permission is granted to copy, distribute and/or modify this document under the terms of the GNU Free Documentation License, Version 1.1 or any later version published by the Free Software Foundation; with no Invariant Sections, no Front-Cover Texts, and no Back-Cover Text. A copy of the license is available in http://www.gnu.org/copyleft/fdl.txt.